Aikaa edellisestä päivityksestä on jo luvattoman paljon, mutta sanottakoon puolustuksekseni, että oon ollu melkein koko syksyn sairaana ja heikossa hapessa. Mutta nyt aloitetaan uusi vuosi uudella tarmolla ja suunnitelmia onkin jo aika kivasti . Suurin niistä lienee Nasun astutus keväällä, jos nyt vaan kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sulho on Ranskassa, joten jotenkin pitäs tuo välimatka hoitaa. Harmillista, kun työt haittaavat vapaa-aikaa ja harrastuksia . Etsin urosta noin 3 vuotta, viimesen vuoden ajan hyvin aktiivisesti. Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen. Uros on kaikkea mitä haluan Nasun urokselta. Ja uskon tämän pentueen vievän kasvatustani juuri sinne oikeaan suuntaan, minne haluankin . Eli enemmän työlinjaan päin. Nasulla on juuri nyt karvanlähtö loppumaisillaan, eli kaljuna hyvin pitkälti on jo. Seuraava vaihe on tehä kaunis turkki, millä sit hurmata sulho juoksun tultua. Juoksua odotan tossa maaliskuun tietämillä. Odotan näistä pennuista treenikavereita kaikkeen mahdolliseen harrastukseen, sohvaperunoita niistä ei tule, eikä pelkällä lenkkeilyllä pitkälle pötkitä. Eli VAIN AKTIIVISIIN KOTEIHIN!!! Pennut tulevat olemaan vilkkaita, sosiaalisia ja hyvin iloisia pyllynpyörittäjiä, höystettynä jonkinasteisella vahtivietillä. Pennut rekataan niin FCI:n kuin ASCAnkin alle. Lisätietoja tulee aina, kun jotain tapahtuu. Minuun voi myös toki ottaa yhteyttä, jos pentu kiinnostaa.

Meijän agility ei nyt oo oikein edenny mun sairastelun takia, mutta valmennukset jatkuvat keväällä normaaliin tahtiin, kerta kuussa kavereiden kanssa ja tietenkin kaks kertaa viikkoon muuten. Jos Nasun astutus nyt toteutuu, niin se jää pois aksasta.

Tänään kokeiltiin ekaa kertaa valjakkoajoa ihan oikeella husky-reellä, ja oli muuten hauskaa . Nasu ja Kuura vuorottelivat kaverin huskyn vierellä ja kiskoivat rekeä kuin vanhat tekijät. Husky on tyttöjen paras kaveri, jonka kanssa yleensä vain riekutaan, joten ensin piti tiukasti kertoo kaveruksille, et nyt on muut hommat eessä . Tosi nopeesti Nasu älys mikä on homman nimi ja keskittyi täysillä hommaan. Kuuran keskittymiskyky oli taas hiukan lyhyempi, mutta nättiä työtä sekin teki, joskin lyhyemmissä pätkissä. Ihan umpihangessakin mentiin. Aiempina vuosinahan tytöt on muutamia kertoja vuodessa päässeet potkuria vetämään, mutta nyt ollaan ihan oikeessa touhussa mukana. Potkuri-reenikin lisääntyy, kun upouusi, pinkki potkuri odottaa käyttöönottoa tossa pihassa. On nää vaan monikäyttösiä nää aussiet .

Pikkuinen Cash-poika syntyi reilu viikko sitten Coronadosin kenneliin Kaliforniaan. Poitsun pitäs olla Suomessa maaliskuun ekalla viikolla. Sitä odotellaan jo innolla Lotan kanssa. Lotta saa pojusta agilitykoiran itselleen  ja todennäköisesti paljooooon muuta .

Mielessä on jo kuukausia pyörinyt ajatus pentutreffeistä kasvateilleni, ja nyt sitä ruvetaan toteuttamaan ! Päätettiin järkätä tilaisuus yhdessä Penttilän Heidin (Shaking Tail aussiet) kanssa. Paikkana toimii Kuttukuun lammas-ja vuohitila Vehmersalmella. Ajankohta on 20.-22.07.2012, eli parhaaseen kesäaikaan. Paljon on suunnitelmia kaikenlaiseen koiramaiseen toimintaan ja hauskaan yhteisoloon! Kasvattien omistajille olen mailia laittanut ilmottautumisesta, mutta jos et omaasi ole saanut, niin otapa yhteyttä, ehkä minulla ei ole ajantasalla osoitetiedot. Innolla jo ootan leiriä ja kaikkien ihanien koirien ja omistajien tapaamista.

Kuuran kanssa yritetään taas herätellä mun nukkuvaa innostusta tokoa kohden ja käytiin kokeilemassa uutta kouluttajaa Suonenjoella. Mukavaa oli. Kuura oli takuulla treenannu yksin, salaa multa, kun osas niin hienosti sivulletulon, maahanmenon jne . Se oli tosi taitava! Että potentiaalia olis, jos mut saatas innostumaan. Katotaan. Jos nyt talvella yrittäs enemmän tai vähemmän käydä treenaamassa, mitä nyt agilta ja töiltä ehtii.

Agista puheenollen, ensi viikonloppuna on taas valmennus ja kaverit tulee kylään  Huippua! Tuskin maltan oottaa, että pääsen treenaamaan kunnolla, ku viime valmennus meni ohi suun sen flunssan takia.

Onkin taas aikaa mennyt edellisestä kirjoituksesta. Viuhti tosiaan löysi uuden kodin "ihan läheltä", siis Netan ja Ollin luota Kempeleeltä. Viuhti on nyt siis Mayn, Kuura-bortsun ja Viivi-villiksen kaverina. Kiitos Netta . Kovasti helpotti omaa elämää saada vilkas tyttönen omaan kotiinsa. Ei oo kahta samanikäistä tarkoitettu ainakaan mulle . Oma lauma pääsi taas tasapainoon ja on ollut ihana antaa kaikille aikaa tasapuolisesti. Kuuran juoksukin sopivasti loppui ja näin myös hormoni-hirviöt rauhoittui vähäks aikaa .

Nasun kanssa ollaan edistytty tosi kivasti agissa, mamma on hyyyyvin tyytyväinen . Kaikki esteet on nyt "hanskassa", mutta toki tarvitaan koko ajan hienosäätöö ja kokemusta. Koutsien palautteet ovat kuitenkin olleet tosi hyviä ja kannustavia, joten hyvillä mielillä jatketaan.

Selkä on aiheuttanut taas ongelmia, MRI:ssäkin näkyi tilanteen huononeminen. Juuri kun aloin saada taas kivut hallintaan, niin flunssa iski viikko sitten kyntensä minuun ja yskä aiheutti selässä taas ongelmaa . Meillä oli kuitenkin tänä viikonloppuna taas ACE-valmennus Tiia Vitikaisen koutsauksessa. Netta, Olli (tällä hetkellä vielä KEPO, mutta kovasti agi-ohjaajaa myö siitä yritetään tehä ), Tuomas ja Lotta olivat koirineen mun luona yötä. Lauanantaina oli valmennuksen eka osuus, johon mun ei pitäny osallistua, mutta into sumensi järjen ja pakko oli näyttää muille, kuinka myö acelaiset se tehhään . On se Nasu vaan taitava!!! Viikkoa aiemmin Nasu oli myös saanu Kataisen Harrilta (meijän normi-koutsi) hyvää palautetta hyppytekniikastaan . Sunnuntaina en enää jaksanu osallistua, ku henkeen kävi ja kylmä oli koko ajan. Mutta kiva oli nähä kuinka paljon kaverit ovat edistyneet, ennen kaikkea Eppu ja Tuomas! Hienoa kaiffarit!!! Kuukauden päästä taas uusiks, ja sillon mun pitää olla iskussa!!!

Näillä näkymin lykkään Nasun astutusta tuonne ensi syksyyn, jolloin Nasuttaja täyttää 5 vuotta. Katsotaan sitten mitä asian kanssa tehdään. Mutta kyllä pentuja nähdään ensi vuonna, tuontien merkeissä . Jos suunnitelmat toteutuvat, olisi 3 ulkomaan vahvistusta tulossa ensi kesänä meijän porukkaan. Jes!!!

May täytti perjantaina 1-vee, ja mun vanhin, Melli-mummo täyttää huomenna 11-vuotta. Onnea molemmille . Melli on nyt ollut aika hyvässä kunnossa, pitkä kortisonikuuri isolla annoksella näyttäs auttavan nivelkipuihin ja biotiinin aloitus on parantanut turkkia HUOMATTAVASTI . Vielä se tallustaa muiden mukana metsälenkeillä, joskaan ei enää paljoa siellä lauman ekana, vaan pikemminkin tuossa mun vanavedessä.

Syksy on ollu pitkä, märkä ja pimeä, myö ootellaan jo kovasti lunta ja tarkoituksena olisi tutustuttaa tytöt valjakkohommiin kaverin huskyn kanssa , siitä tulenee hauskaa!!!

Agility on taas harpannu suuren askeleen eteenpäin, kun Nasuttaja oppi luottamaan keinuun . Nyt jo parin esteen takaa on sitä ottanu ja nätisti menny. Nyt otetaan keinu osaksi ratoja ja lisätään vaan luottamusta. Sit oiskii kaikki muut paitsi pöytä kondiksessa. Pöytää ei olla treenattu paljo mitään ja siihen Nasu tulee hiukka liian kovalla vauhdilla ja meinaa liukua yli, mutta kyllä se siitä. Kuura oppi hallitsemaan takapäätään kovassa kyydissä A:lla ja älyää jo homman nimen ihan vapaana estettä suorittaessaan. Ekaa kertaa pikku-tytöt myös meni puomia, ja se ei näyttäny pelkoa paljon aiheuttavan, kovaa vauhtia tyttelit juoksi sitä . Viuhtia tarvii vielä A:llakin hieman muistutella paikasta, sillä on niin kauheen kova vauhti, ettei meinaa pylly pysyä vauhdissa mukana. Mutta edistystä siis kaikilla on huimasti taas tapahtunut.

Ensi viikonloppuna on valmennusviikonloppu ja kavereita tulee taas mukaan. Siitä eteenpäin joka kuun eka viikonloppu on varattuna valmennus .

Eppu-Peppu kävi viikko sitten MH-kuvauksessa Maaningalla. Hyväksytty suoritus ja ihan tyytyväinen olin sen suoritukseen, aika pitkälti Epun näköinen. Olin siis paikalla kattomassa. Kiitos Lotta ja Tuomas, kun veitte Epun kuvaukseen ja ootte tehneet niin hyvää työtä sen kanssa!

Minni oli saanut tokon alokasluokasta ykköstuloksen, jolla voittanut luokkansa, onnea Nanna!

Viuhti etsii edelleen omaa kotiaan. Minulla alkaa olla tiukkaa sen kanssa, kun omatkin vaativat aika paljon aikaa ja työtä. Lisäksi Nasu on päättänyt, että Viuhtin pitää alistua sille, mutta Viuhti on hiukka erimieltä. Viuhtin kohdalla kyse on ehkä kuitenkin vain heikoista sosiaalisista taidoista, se ei oikein osaa kunnolla vielä puhua koiraa, ja sen kun lisää epävarmuuteen... Siispä tappeluja ollut meillä. Kuurakin mukaan aina lähti, kun Nasu aloitti. Nyt oon pitäny Nasun erossa Viuhtista, mutta lisännyt Kuuran ja Viuhtin pitoa kahdelleen. Ensin oli Kuuran puolelta hieman pörinöitä, mutta ei se hyökätä uskaltanu yksin. Nyt niillä alkaa olla aika hyvin asiat selvänä ja neidot painii innoissaan olohuoneen matolla . Ilmeisesti Kuurakin tajus, että juukeli täähän on hyvin samanhenkinen lapsukainen, kuin hänkin, eli eiku leikkimään. Aina välillä leikistä huomaa, että Kuura vaikuttas olevan parivaljakon korkeemmassa asemassa ja Viuhti vaikuttas tyytyvän tilanteeseen.

Olen myös ruvennut kuljettamaan ulkona remmilenkeillä pikku-tyttöjä parittain vanhempien kanssa. Liikkuvat paljon varmemmin eikä rähinöitä vastaantulijoille ole, kun vanhemmat näyttää mallia ja luovat rentoutta ilmapiiriin. Viikko sitten käytiin pikkusten kanssa Suonejoen kylällä toista tuntia käppäilemässä. Viuhtia ei mikään hetkauttanut, Kuuraa hiukka ihmetytti ja jännitti isot rekat jne. Mutta siellä ei myöskään kummallekaan tullut mieleen rähistä vastaantulijoille . Mutta kipeästi Viuhti kaipaisi omaa, aktiivista perhettään, jolla olisi enemmän aikaa sille. Toivottavasti semmonen tulis vastaan pian...

Onpas aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä, miten lie noin nopeesti aika menny?! Noh, joka tapauksessa täällä sitä vaan touhutaan koirien kanssa kaikenlaista. Uusia, ihania lenkkimaastoja ollaan löydetty, jossa kaikessa rauhassa saa koko lauma olla vapaana. Viuhti on edelleen mulla, uutta kotia edelleen etsin sille. Viuhti on kehittynyt paljon ja olen oppinut tuntemaan sitä aika hyvin. Se on vilkas tyttö, joka kuuntelee lauman johtajaa, eli minua, erinomaisen hyvin. Epävarmuutta on vieraita kohtaan, mutta lopettaa käskystä. Ei missään nimessä ole aggressiivinen tai ongelmallinen koira, vain normaali, vilkas, nuori aussie, joka vaatii johdonmukaisen koulutuksen ja selkeän ja oikeudenmukaisen johtajuuden. Luonani on käyny paljon ihmisiä, niin koiraihmisiä kuin ei-koiraihmisiä, ja kaikille Viuhti on haukkunu, mutta sitten rauhoittunut nopeesti, kun ihmiset ei reagoi mitenkään. Pian tulee haistelemaan ja on sinut. Mikään syliintunkija se ei oo (paitsi mun syliin), niinku esimerkiksi mun Nasuttaja on, mutta sallii hyvin kosketuksen eikä ota siitä paineita. Kotona on myös käyny lapsia ja erinomaisesti on menny. Viuhti menee omaa tahtiaan luokse ja antaa silittää ja taluttaa, mutta ei erityisemmin välitä lapsista. Meillhän vain Nasu rakastaa lapsia ja lapset saa tehä sille oikeastaan mitä tahansa. Kerran käytiin mätsärissä pyörähtämässä, ihan vaan sosiaalistamismielessä, sisko-Kuura kävi kehässä, Viuhti vaan tyytyi kattelemaan. Hyvin meni, olin ihan yllättynyt. Ei yhtään stressannu, oli rauhallinen, PALJON rauhallisempi ku Kuura, joka poukkoili joka suuntaan. Kuura kävi pokkaamassa muutaman palkinnon kehässä kaverini händläämänä, samainen kaveri piti myös Viuhtista huolen, ku mää kävin kaupalla, eli vieras kuljetti sitä mätsärissä. Hyvä Viuhti!

Viuhtin kanssa ollaan myös käyty agilityn kontaktikurssilla, eli 2 on 2 off-tekniikkaa opetellaan ja samalla kaikkea muuta pientä. Erinomaista treeniä on ollu, ku vieras pitää Viuhtista kiinni ja koskettaa. Viuhtia on myös treenikaverit kuljetelleet ja namia syöttäneet. Kukaan ei oo pitänyt sitä ongelmallisena. Viuhtissa on ÄLYTTÖMÄSTI ainesta agilityyn (ja oikeastaan varmaan kaikkeen muuhunkin). Se on erittäin helposti syttyvä, sika-nopee, helposti motivoitaessa niin äänellä, herkulla kuin leluilla. Taistelutahtoa löytyy ja se keskittyy tekemään mun kanssa satalasissa, muut koirat/ihmiset ei sitä häiritse. Pitäisin sen varmaan itse, mutta kun näitä omia on jo kertyny. Lisäksi siskolikka-Kuura on hiukkasen aiheuttanut päänvaivaa kovalla murkkuiällä. Se kokeilee ihan tosissaan mamman johtajuutta. Mamman pienestä kullannupusta on kuoriutunut itsepäinen ja vahva narttu, joka nyt etsii paikkaansa laumassa. Nasu sitä joka päivä opastaa asiassa, eli, että Kuura kuuluu hänen alapuolellensa, mutta minulla on ollut hiukka hakusessa tuo asema Kuuran silmissä. Siispä mulla on nyt kädet täynnä töitä, ku siskosten kanssa puuhailen johtajuus-juttuja ja arkea pyöritän.

Käyn tällä hetkellä Kuuran ja Nasun kanssa agilityn ohjaustreeneissä kerran viikossa ja kontaktitreeneissä kerran viikossa, lisäksi myös Viuhti tulee kontaktitreeneihin. Hyvin on molemmat pikku-tytöt ruvenneet tajuamaan kontaktin tekniikkaa, A:ta ollaan nyt harjoiteltu niiden kanssa. Nasu keskittyy oikeastaan vain keinuun, itse tekniikanhan se jo osaa, myös radalla. Keinu on ollu kauhistus Nasuttajalle, mutta itseasiassa se näyttäs kuitenkin nyt edistyvän ja Nasu jo ryömii keinua suht kivasti eteenpäin. Jospa se siitä joku päivä ois valmis ihan agiradalle. Loppusyksylle on varattuna 3 valmennusta ACElle, jonne sit joitakin kavereitakin koirineen tulee.

Hienoja tuloksia on kasvateilleni tullu, ne löytyy sivuiltani tarkemmin. Kiitos kaikille omistajille aktiivisuudesta!!!

Ensi kesän kalenteria jo aloitin täyttämään, kun varasin kaksi paimennusleiriä, huippu-kivaa siis tiedossa!!! Ja kavereita on sinnekin tulossa!

Nasun astutus-suunnitelmia oon lykänny eteenpäin, kun nyt näitä kaikenlaisia muita juttuja on tullu vastaan. Eli katellaan sit ens vuonna uudelleen. Juuri loppui Nasuttajan juoksu, ja Kuuran juoksua odotellaan...

Pentuja kuitenkin, toivottavasti, on ulkomailta jokunen tulossa alkuvuodesta/keväällä. Sukupuolet määräytyvät sitten tulevien kotien perusteella. Minuun saa ottaa yhteyttä, jos on kiinnostunut yhteistyöstä.

Viuhti, Kuuran sisko, on asettunut asumaan meijän laumaan. Viuhti tuli alunperin minulle hoitoon ja arviointiin kotona olevien rähinä-ongelmien takia. Muutaman päivän seurailun jälkeen totesimme omistajan kanssa yhteisymmärryksessä, että nyt on ajateltava Viuhtin parasta ja etsittävä sille uusi koti. Joten nyt Viuhti sitten asuu meillä, kunnes löydän sille sopivan kodin.

Ensin päätin selvittää fyysisiä syitä rähinöihin viemällä Viuhtin koirahierojalle. Samalla näkisin kuinka se antaa vieraan itseään koskettaa. Näytti myös, että se on takaosastaan jäykkä ja vetää lantiota köyrylle. Lihasjumissahan se koko selkä ja takamus olivat. Aika nätisti neiti antoi itsensä hieroa, vaikka kipeää välillä tekikin. Tänään käytiin eläinlääkärissä virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa. Niistä sitten ootellaan vastauksia Kennelliitosta. Polvet palpoitiin priimoiksi, eli 0-0. Selkä kuvattiin ja se näytti aivan normaalille, eli ei mitään fyysistä vaivaa luuston puolella.  Eläinlääkärillä oli ruuhkaa, eli porukkaa oli ku pipoo, niin koiria kuin ihmisiä. Erinomaisesti Viuhti käyttäytyi (jopa paremmin kuin mun omat ois tommosessa tilanteessa käyttäytyneet). ELL sai palpoida polvet ja pistää rauhotuspiikin pyrstöön ihan hyvin, Viuhtin mielestä on parasta vaan työntää pää pensaaseen, eli tässä tapauksessa mun kainaloon, ni hyvin menee. Piikin jälkeen innoistui jopa hiukka riehumaan mun kanssa ennen kuin jalat rupes hoippumaan. Reipas tytteli!!!

Sitten matka vei ongelmakoirakouluttajalle (joka on myös yks meijän agi-koutseista, eli tunsin hänet jo ennestään), vaikka hiukan epäilinkin, että sanookohan se mitään mitä en jo tienny koirasta parin päivän jälkeen. Ja eihän sieltä varsinaisesti uutta tullu, totes vaan kouluttaja, että tässäkö tää ongelma-tapaus nyt on. Diagnoosina oli johtajuusongelmat ja epävarma koira. Eli kiva oli kuulla, ettei Viuhtissa oo mitään pahasti pielessä. Tytteli on vaan epävarma ja kompensoi sitä rähinällä. Kouluttaja testasi koiraa usealla eri tavalla, mutta ei saanu rähinää aikaiseksi. Sitten hän auttoi minua liittämään Viuhti osaksi meijän laumaa, eli Kuura ja Nasu pääsi ekaa kertaa vapaana tutustumaan Viuhtiin. Mukana oli myös puskurikoirana, paikalla ollut iso, seropi-uros Pele. Upeasti meni liittyminen laumaan. En uskonutkaan, että ongelmia on muiden kuin ehkä Kuuran osalta, jolla on ollut nyt kanssa semmonen kokeilu-kausi. Kuuran kanssa ne välillä jäykistelee, mutta ulkona, omalla laumalla on mennyt ihan kivasti. Welho ja Mellihän ei nyt tässä yhteydessä lauma-käsitteeseen kuulu, ne on lomailemassa mun vanhempien mökillä eikä niitä kyllä voisikaan pitää vapaana Viuhtin kanssa, on ne sen verta ongelmallisia tapauksia.

Wilskiltä poistettiin kohtu viime torstaina ja leikkaus meni hyvin, samoin toipuminen. Parin päivän päästä meinasin poistaa siltä tikit. Tästä syystä Wilski ei olekaan päässy vapaana juoksemaan muiden tyttöjen kanssa, mutta on lenkkeilly lyhyviä matkoja remmissä Viuhti-tyttären kanssa. No problems, mutta enpä niitä oottanutkaan, kun Wilski on niin kauheen sosiaalinen ja rauhallinen. Sen energia on erinomainen. Viuhti on jopa pyytänyt Wilskiä leikkiin, mutta valitettavasti en oo voinu vielä päästää äitiä ja tytärtä kunnolla vauhtiin. Ehkä ens viikolla.

Sisällä Viuhti on yöt erossa muusta laumasta, keittiössä, samoin silloin,kun jätän koirat yksin kotiin. Sillä ei ole eroahdistusta vaan jää rauhassa portin taakse kattelemaan.

Minun luona Viuhti on ollut oikein kiltti ja rauhallinen koira. Se kotiutui välittömästi ja osaa hienosti rauhoittua. Viuhti on pidättyväinen vieraita kohtaan ja hakee herkästi tukea minusta. Mutta ei ole rähissyt vieraille. Olen roikottanu sitä mukana kaikkialla, agi-hallilla lykkäsin sen yhden kaverin käteen, joka touhuili sitten Viuhtin kanssa, kun mä treenasin omia tyttöjä. Leikkimään se ei oikein innostunu vieraan kanssa, mutta totteli nätisti. Minun kanssa sitten jo leikkikin. Viuhti on erittäin helposti motivoitavissa, niin leluilla kuin nameilla. Se keskittyy omistajan kanssa touhuun sataprosenttisesti, eikä pahemmin kattele sivuilleen.

Minun tytöille Viuhti yrittää välillä murista hyvin vienosti, mutta vain mun jaloista tai sohvalta mun vierestä, eli tässäkin tapauksessa tarvitsee mun tukea. Näissä tapauksessa tietenkin siirryn syrjään tai pudotan tyttelin lattialle, mun suojista ei murista. Viuhti myös uskoo komennuksen aika mukavasti, ei siis tarvii iskee päätään seinään sen kanssa. Ulkona se kävelee nätisti remmi löysällä, eikä tunnu säikkyvän normaaleja elämän ääniä. Ohikulkijoista on mun mielestä ihan normaaliin tapaan kiinnostunut, ei rähinöitä. Edes vastaantulevalle rähisevälle, pikku-hurtalle ei rähissy, vaan oli vaan normaalin kiinnostunut.

Tarkoitukseni on jatkaa Viuhtin tarkkailua, tarjota sille mahdollisimman paljon kokemuksia niin muiden ihmisten kuin koirienkin kanssa. Lisäksi aion opetella tuntemaan sitä lisää koulutuksen kautta, eli jotain pientä aion touhuta, kunnes uusi koti löytyy. Kodin suhteen olen ilman muuta tarkkana, sen on oltava aktiivinen ja aiempaa koirakokemusta on oltava. Pienet lapset eivät ehkä ole hyvä idea, kun koiralla on epävarmuutta ja johtajuusongelmaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Viuhti on melkoisen normaali nuori aussie, joka nyt vain tarvii hiukan ohjausta elämän tosiasioihin. Lisäksi se on erittäin lupaava harrastuskoiran alku (osaa tokon ja agin alkeita). Kiinnostuneet ottakoot yhteyttä minuun.

Niin se vaan koitti taas vuotuisen kesäloman aika, vihdoinkin. Rankka oli kevät, mutta nyt yritetään vaan rentoutua ja lepäillä.

Nasun ja Kuuran kanssa käydään edelleen agitreeneissä pari kertaa viikossa. Äskettäin saatiin rengas loksahtamaan kohilleen molemmille, meinas nimittäin teettää töitä, kun molemmat kielsivät maxi-rengasta. Huh. Mutta sinnikkyys palkittiin ja melko nopeesti ne sen sit kuitenkii älys. Nasun kolmas keppikurssi lähenee loppuaan ja nyt treenataan leikkauksia ennen ja jälkeen keppejä, erilaisia sisäänmenokulmia ja vedätystä/itsenäistä työskentelyä. Hienosti on Nasu edistynyt ja vedätyksellä saadaan kivasti vauhtiakin pujotteluun. Nyt ootellaan seuraavaa kontaktikurssia, että saatas Nasun kanssa ne kontaktit kuntoon ja Kuuran kanssa aloitettua kontaktien treenausta. Nasun kanssa treenattiin pitkän tauon jäliltä keinua, ja onneksi sekin oli edes hieman edistynyt. Joskin edelleen se hiipii mahallaan keinun ja minä kädellä lasken keinun alas. Mutta pääasia nyt on, että edes suostuu keinulle menemään. Jes! Kyllä se siitä.

Loppuvuodelle olen varannut jokaisen kuun alkuun valmennuksen ACElta, jonne tulee sitten sekalainen sakki kasvatteja ja kavereita. Näyttelyt ei edelleenkään saa mua innostumaan, joten niitä ei myöskään oo buukattu tytöille. Juoksuja tässä ruvetaan pian odottelemaan, jollon sitten pidetään myös hiukan taukoa agista.

Kotona ollaan opeteltu ajamaan pyörällä, tai siis minä oon opetellu monen vuoden tauon jälkeen, ja yksitellen opettanut myös koirat siihen. Mellihän homman osaa, mutta sitä en enää juoksuta pyörällä. Mellillä on varmaan hiukan nivelrikkoa etusissa, kun niitä välillä turvottaa ja Melli nakertelee niitä. Aloitin glukosamiinin (samoin ku eukolla) sille, ja se näyttäs auttavan. Mutta siis aussiet juoksee jo nätisti pyörän vieressä, joskii kyllä välillä mua hirvittää. Ehkei se kypärä ois yhtään paha juttu. Ja siis kaikki juoksee yksitellen, sehän ois itsemurha lähtee koko sakin, tai ees kahen kanssa pyörällä. Lyhyttä lenkkiä vaan tehdään, semmosta 2-3km tällä hetkellä pari kertaa viikossa. Mun polvi ei tykkää yhtään polkemisesta, ja esittää vastalauseitaan seuraavana päivänä, joten kovin pitkiä retkiä ei pystytä tekemäänkään.

Terveystuloksia ja muitakin tuloksia löytyy sivuiltani, en jaksa niitä moneen paikkaan kirjotella. Ja kasvattien omistajat, voitte lähetellä tuloksia mulle, ja muistuttaa, jos en muista niitä sivuilleni laittaa. Tahallaan en sitä tee, mutta kun tää pää meinaa välillä melko hatara olla.

On ollut upean kiireinen viikko, kun ollaan lennetty aussie-tyttöjen kanssa ympäri Suomea. Ensin aloitettiin agivalmennuksella ACElla, jonne tulivat myös Heidi (Rokki ja Pasi), Lotta (Halla), Tuomas (Eppu) ja Netta (Kuura, pikku-May turistina). Kolmena päivänä aksattiin 1,5 tuntia kerralla. Upeaa oli ja paljon opittiin taas. Syksyllä jatketaan taas, kunhan saan sovittua uusia aikoja. Nyt oli myös tarkoitus, että yritetään jatkaa valmennusta ihan säännöllisesti, eli sovitaan aikoja noin 4-5 viikon välein.

Sitten siirryttiin kaikkien muiden paitsi Heidin kanssa Vehmersalmelle, Kuttukuuhun paimennuksen saloihin tutustumaan. Se oli taas mahtava kokemus! Ja yllätys oli suuri, kun pihassa näin seisomassa tutunnäköisen koiran ja ihmisen. Sehän oli Nemi ja Laura! Mä olin ihan kokonaan unohtanu, että nekin oli samalle leirille tulossa. Voi tätä päätä... No huippu-hienoa oli nähdä Nemi ja todistaa kasvattien paimennusta. Eli paimenessa olivat: Nemi: sytyttelemässä, kuulema vahvatahtoinen narttu, kuten siskonsa. Eppu: joka oli kehittyny valtavasti talven aikana ja joka osoitti hienoja paimenkoiran piirteitä. Nasu: joka on kyllä oikee pro, täytyy myöntää, todella kauniisti paimentaa ja lampaat luottaa. Kuura: paimentaa tosi taitavasti, joskin välillä meinaa into ottaa vallan ja korvat hävitä. On kuulema hyvin vahva narttu, joka voi joskus olla oikee bitch. Mitäh?! Mun pieni-Kuurako???? No joo, myönnettäköön, että oon täysin samaa mieltä kouluttajien kanssa. Myös pikku-May oli paimenessa ja osoitti vahvaa paimennusviettiä, eli kyllä siellä jotain geeneissä on isukilta tullu. Sinikka myös kovasti kehui Maytä ja sen upeaa luonnetta, siitä tulee kuulema tosi hieno työntekijä, kun kasvaa! No sehän myö jo tiijettiin.

Noi 5 päivää oli kerrassaan hienot, oli ihanaa nähdä ystäviä koirineen. Unohtui kaikki arkiset huolet. Tätä lisää pian!!!

Minulla on myös pitänyt kovaa kiirettä, kun olen yrittänyt selvitellä Nasun astutussuunnitelmia ensi syksylle. Katsotaan kuinka käy, paljon on mutkia vielä matkassa, mutta toivon hartaasti, että uros saadaan tänne ajoissa. Siispä ulkomaan eläjä on kyseessä, ja infoa tulee myöhemmin, kunhan asiat varmistuvat ensin. Erittäin monipuolisia, sosiaalisia ja vilkkaita pentuja kuitenkin tiedossa, jos vaan kaikki menee putkeen.

Pitkästä aikaa ehdin kirjottelemaan tännekin. Paljon on ehtinyt tapahtumaan, katsotaan mitä kaikkea muistan . Aloitetaan terveystarkastuksista. Eli Loco (Z Time Bandit) on kuvattu terveeksi: Lonkat A-A, kyynärät 0-0, polvet 0-0 ja silmät peilattu terveeksi. Ilmeisesti pentuajan PPM oli nyt hävinnyt. Onnea Heini ja Tomi terveestä koirasta! Myös Nasulta on kuvattu uudelleen lonkat, jotka siis olivat Kennelliiton mukaan B-C. Lähetin kuvat Amerikan maalle OFAan. Lonkat oli kuvanneen lääkärin mukaan priimat eikä hän ymmärtänyt kuinka toinen voisi C olla. Noh katotaan mitä amerikkalaiset tykkää ja sit mietitään lähdenkö asiaa paneeliin viemään. Samalla reissulla Kuuralle lonkat A-A, kyynärät 0-0, polvet 0-0, silmät puhtaat, selkä kuvattu kauttaaltaan terveeks. Wilskin ja Nasun simät peilattiin myös terveiksi. Nasulta ja Kuuralta otettiin geeninäytteet, jotka lähetin sitten Optigenille, USAan tutkittavaksi. Tuloksena, että molemmat tytöt on normaaleja/ei-kantajia CEA:n ja PRA:n suhteen .

Sitten muuta. Meillä oli taas viikonloppuna agilityvalmennus ACElla, valmentajana oli Harri Katainen. Upea viikonloppu ja huippu-kivat kaverit. Kiitti Lotta ja Tuomas, Netta ja Olli!!! Paljon uutta taas opittiin ja meikä koki herätyksen, kun Harri näytti kuinka kovaa Nasu oikeesti menee, jos mä vaan juoksen tarpeeks lujaa. Iso kiitos siitä Harrille! Nasuhan tosiaan oli äly nopee ja ketterä. Luottamusta pitäs vaan oppia, meijän kaikkien. Samalla otettiin paaaaljon uusia kuvia, joista vain muutama harmillisesti onnistui. Noissa halleissa on niin hankala saada teräviä kuvia. Mutta pönötyskuvat otettiin Maysta, Epusta, Kuura-bordercolliesta ja Hallasta ja ne onnistu hienosti. May on kasvanut ja kaunistunut, luonne on edelleen täyskymppi . Eppukin oli miehistynyt ja turkki oli niin tummanpunainen että. Siispä kaikinpuolin onnistunut viikonloppu . Uusiksi otetaan parin viikon päästä samalla kokoonpanolla, kun viikonloppuna on agivalmennus ja maanantaina alkaa paimennusleiri, jonne myös koko poppoo suuntaa.

Koirien kanssa muutettiin Iisvedelle, Suonenjoelle viime viikonloppuna. On siis ollut melkosta härdelliä eikä oo paljo ehtinyt blogia tai sivuja päivittämään. Mutta jospa se tästä taas rauhottus . Melkonen opettelu remmi-lenkkeilyyn ja kaikkiin näihin hajuihin ja muihin kaupungin ärsykkeisiin. Kun nyt noi lumet sulas, että pääsisi ettimään noita pieniä sivu- ja mehtäteitä, jossa uskaltas koko lauman päästää vapaaks. Onhan se opettelua, ku uudelle paikkakunnalle muuttaa...

Nasun ja Kuuran kanssa ollaan jatkettu agilitya, pari kertaa viikossa. Ja tuloksia rupee näkymään, varsinkii Nasuttajalla .  Mamma on kovin ylpeä tytöistään .  Nasu on nyt käynyt keppi-kurssia 16 kertaa ja osaa pujotella molemmilta puolilta koko satsin. Nyt treenataan sisäänmenoja eri kulmista. Etäisyyttäkin oon jo aika mukavasti voinut ottaa. Kuura jämähti 8 keppiin, kun juoksu (alkoi tänään) haittas keskittymiskykyä ja neitokainen vaan katsasteli ympärilleen. Kuura siis käynyt nyt 8 kerran kurssin. Mutta rytmin sekin jo löysi hommaan, sillon ku se onnistu . Eli tästä on hyvä jatkaa toukokuun lopussa, kun seuraava slalom-kurssi alkaa. Nasulla varmaan ruvetaan jo lisäämään keppejä ratoihin.

Nasu on myös tässä sivussa käynyt kontakti-kurssia (toinen 8 kerran kurssi loppuu parin viikon päästä) hyvin tuloksin. 2 on 2 off alkaa olla hallinassa ja puomia ja A:ta on jo menty parin esteen takaa. Keinu on sit ongelma, jonka kanssa painitaan varmaan vielä tovi. Mutta hiljaa hyvä tulee. Nyt tarkoituksena on ilmota Nasu johonkii kisaan kesällä hyppyradoille. Kerätään sieltä ensin kokemusta kisatilanteista ja jatketaan samalla keinu-treeniä. Ehkä kesällä/syksyllä aloittaa myös Kuura kontaktien treenauksen.

Käytiinpä myö myös ACEn Tiia Vitikaisen yksityisvalmennuksessa, jonka järkkäsin muutamalle kasvatilleni. Eli mukana olivat Pia ja Tricky, Lotta ja Halla-seropi, Tuomas ja Eppu, sekä minä Nasulla. UPEAA OLI!!! Ja uudet valmennukset on jo varattu elokuulle saakka! Eli, jos joku kasvateistani haluaa mukaan, niin minulta voi kysellä lisätietoja. Valitettavasti ihan aloittelijoita emme voi ottaa ryhmään mukaan, siis perusteet ohjauksesta pitää olla, ja koiran on osattava jo edetä suht hyvin radalla (n.20 estettä). Kontakteja/keppejä ei ole pakko ottaa, ei otettu myökään Nasun kanssa viime valmennuksessa, keskityttiin vain ohjaukseen.

Näin myös samalla valmennuksessa Maytä , kiitos Lotta ja Tuomas, kun jaksoitte tuoda sen mukananne Kempeleeltä. Ihana neiti, jolla tosiaan on ASENNETTA vaikka muille jakaa. Fiksun oloinen ja hirveen peloton ja reipas. Mutta osas nätisti rauhottua valmennuksessa häkkiin kattomaan muiden suorituksia ja ilakointia. Upea tytteli siis!

Terveystuloksia myös kasvateiltani on tullut; Eppu (Z Shake It) kuvattiin: Lonkat A-A, kyynäret 0-0, polvet 0-0, selkä ok, silmät peilattu terveiksi. Myös Minni-sisko (Z Skyline) on peilattu silmiltään terveeksi. Vielä puuttuu Pamin terveystulokset ja sitten olisi kaikki S-pennut kuvattu,

Tricky ja Pia olivat ansioituneet tokossa ja heille VOI1 . Upea juttu Pia!!! Samassa kokeessa myös Kengu, mutta ei ihan yhtä hyvin tuloksin, AVO3. Tsemppiä kaikille kasvateilleni treeneihin, olipa laji mikä tahansa! Ja ilmoitelkaa minulle niitä tuloksia, ja vaikka muitakin kuulumisia .

Meillä on muuttunut agi-kuviot sen verta, että nykyään Kuura juoksee samassa ryhmässä Nasun kanssa. Sille otetaan enemmän pätkissä, mutta hyvin pitkälti jo samoja kuvioita, kun Nasulle. Älyttömän nopeesti on pikkuinen ottanut siskoa kiinni. Nyt vaan toivotaan, että mun polvi, selkä ja kunto (jep, mä oon aika raihnanen maanantai-kappale), kestää juosta kahden kanssa samoissa treeneissä kaks kertaa viikossa. Molemmat tytöt on siis edistyneet hurjaa vauhtia agissa. Nasu osaa jo hienosti lukea rataa ja hakeutuu esteille pienestäkin vinkistä. Mun pitäs nyt vaan opetella luottamaan siihen, että se tosiaankin osaa ja tulee sieltä ilman odotteluja. Nasulla on ollut maksimissaan 20 esteen ratoja, Kuuralla 10. Ens viikolla alkaa molemmille tytöille tehotreenit kepeille, toiveena saada Nasuttaja kisakuntoon hyppyradoille tän kevään aikana. Nasulla myös alkaa muutaman viikon päästä uusi kontaktikurssi. Kuuraa en vielä kontakteille vie, ehkä sitten loppukeväästä/-kesästä. Kovasti siis on innostusta agilityn parissa, ja juuri varasin yksityisvalmennuksen maaliskuun viikonlopulle, jonne tulevat myös Eppu ja Tricky. Kiva, kiva!!!

Lotta ja Tuomas (Epun omistajat) istuvat nyt lentokoneessa pitkällä matkalla kohti Kanadaa ja pikkuista May-tyttöä. Ens viikon perjantaina tytteli onkii sitten jo Suomen maaperällä. Sormet ja varpaat on pystyssä, että kaikki menee hyvin!!! Maltan tuskin odottaa, että pääsen näkemään tytön, kuulema melkoinen pakkaus.

Uuden tulokkaan tuleminen Suomeen helmikuun puolivälissä on varmistunut. "May" on red merle tyttö, joka asustaa vielä Kanadassa kasvattajansa, Jackie Tomayerin (Vispera aussies) luona. May menee asumaan Kempeleelle Netan, Ollin ja kahden koiran luokse. Netta on Lotan sisko, eli kasvattini Eppu asustaa Lotalla. May siis saa myös seuraa ihanasta Epusta. Aika näyttää mihin kaikkeen May ja Netta vielä sotkeutuvat, mutta Jackien mukaan Netalla tulee olemaan kädet täynnä tytön kanssa. On kuulema melkonen sähikäinen, peloton ja joka paikassa aina ensimmäisenä.

Myö on jatkettu tyttöjen kanssa agia. Polvi kestää jo juoksua hyvin, mutta kyykistyminen polven varaan ei onnistu. Nasun juoksu loppui ja päästiin viime keskiviikkona ekaa kertaa taas hommiin sen kanssa. Kivaa oli molemmilla. On se vaan aika jännä ohjata kahta erilaisessa kehitysvaiheessa olevaa koiraa, vaatii multa aika paljon. Kuura välillä aina heittää rundia ja käy tervehtimässä kavereita kentän laidalla, mitä mun muut koirat ei oikeastaan oo koskaan tehneet. Se vaatii hiukka pitkämielisyyttä multa. Mutta se on vielä NIIIIIN pentu ku olla ja osaa, ei jaksa pitkään keskittyä, mutta kun keskittyy, niin tekee tosi nopeaa ja sähäkkää pätkää. Kyllä se siitä yhteistyö lähtee kehittymään.

Welhon allergiatestien tulokset tuli ja olihan siellä vaikka minkälaista allergiaa. Kaikenlaisia heiniä, punkkeja, puita, kana, kala, herne, maissi jne... Arvelinkii tuossa tuloksia ootellessa, että oiskohan ukkeli allerginen kanalle, kun maha meni kuralle aina, kun kanajauhelihaa annoin. Myös kutina paheni. Nyt sitten täytyy vaan jatkaa raakaruualla ja yrittää siihen kehitellä jotain lisukkeita. Tänään lisäsin ruokavalioon takaisin porkkanan, jolle ei allerginen sitten ollutkaan. Jospa se kutina taas asettus...

Melli kävi joulun jälkeen eläinlääkärissä, kun sen kuono taas turpos. Eli kaks kertaa aiemmin on jo saanut antibiootin, kun mätäpaise on löytynyt yläleukaluusta. Ilmeisesti sen kuollut yläkulmuri on ylläpitänyt ja aiheuttanut aina ongelmia. Nyt siis jouluna rupes taas kuono turpoamaan ja henki haisi kauheelle. Eläinlääkärissä ei tarvinnu ku vähä ientä nykäistä, niin sieltä pursusi mätä. Otettiin sitten kuvat leuoista ja nenukki tähystettiin, ettei vaan kasvainta ollut. Sitten päätettiin poistaa kulmuri. Hyvin on Melli toipunut leikkuustaan, illalla oli jo huutamassa ruokaa portin takana. Antibioottikuuri loppuu huomenna. Olin hyvin iloisesti yllättynyt miten hyvin Melli toipui ja noppeesti. Vähä jo jännitti, kun ikää oli tullut kymppi täyteen. Mutta paljon sai Melli kehuja eläinlääkäriltä ja hoitsuilta, oli kuulema erinomaisessa kunnossa. Hyvä Mulperi!!! Muutenkin Melli jaksaa oikein hyvin ja lenkeillä kulkee lauman ensimmäisenä tähystämässä. Samanlaisia edestakaisin juoksuja se ei enää tee, ku nää nuoremmat, mutta kyllä välillä innostuu juoksemaan pitkin metsiä umpihangessa nuoriso perässä. Että kyllä jaksaa mummo hyvin vielä nuorten mukana.

Jouluun on enää vajaa viikko, nii se vaan syksy hurahti mennä. Mulla se meni sairaslomalla, polvi tähystettiin ja siitä edelleen toivutaan. Kevyesti oon aloitellu agia, mutta kunnon juoksutreeniä ei vielä voi ottaa. Meinaa polvi turvota päivän päätteeksi ja pistävää kipuakin on. Mutta näillä siis jatketaan, toivoa sopii, että polvi paranee edes ennalleen...

Kuura pääsi aloittelemaan taas agi-uraansa jatkokurssilla. Ja voi miten taitava ja nopeesti oppiva tytteli onkaan! Eilen Kuura pääsi ensin omalle tunnilleen ja sit jatkettiin vielä Nasun keppi-kurssin viimenen kerta Kuura-sijaiskoiralla. Nasu siis aloitti juoksun toissa päivänä (vihdoin ja viimein). Eli Kuura pääsi ekaa kertaa kokeilemaan keppejäkin. Nätisti rupes jo hakemaan oikeaa liikettä, kyllä se siitä lähtee. Kuura myös pääsee nyt jatkossa tuuraamaan Nasua Training-ryhmään, koska Nasu keskittyy nyt vaan takalistoonsa ja hajuihin, en viiti sitä turhaa hallille viedä (meillä siis saa juoksuiset nartut olla pöksyt jalassa valmennus-ryhmissä). Antaa Nasun nyt mennä hormoonien mukana! Kuuralle suunnitellaan sit joka Training-kerta hiukka helpompi treeni ku muille, joka sopii mainiosti myös mun polvelle. Opetellaan nyt irtoamista, joka voi olla kova sana tulevaisuudessa. Kuura vaikuttaa agissa kovemmalle, nopeammalle ja sähäkämmälle kuin Nasu, joka sekin on ihan riittävän nopee jättämään mut taakseen. Jatkamme nyt ACEn riveissä myös ihan virallisesti, kun vaihdoin yhdistystä ja edustamme sitten ens vuoden kisoissa (toivottavasti) ACEa!!! Pitääkin alkuvuodesta hommata lisenssi muutaman vuoden tauon jäliltä.

Meillä on ollut melkosta pyöritystä noiden koirien ruokien kanssa. Etin sopivaa ruokaa vaihtaa pois Golden Eaglestä, joka on mielestäni huonontunut tehtaan vaihduttua Eurooppaan. Nyt on kokeilussa ANF Performance Kuuralla ja Nasulla ja ANF Chicken & Rice Wilskillä. Melli jatkaa varmaan hautaan asti Golden Eagle Holistic Seniorilla, ei vanhaa, huonomahaista kannata enää mihinkään vaihtaa, ku muistaa miten paljon Mellillä on ongelmia mahansa kanssa. Welho syö nyt raakaa, kun odotellaan allergiatestien tuloksia. Katsotaan sitten kuinka jatketaan.

Pentusuunnitelmiakin tässä teen kuumeisesti, mutta tällä Nasun juoksuvälillä, astutus olisi vasta ens vuoden syksyllä. Joka kyllä käy mainiosti meille, ehditäänpä muutama startti juosta agissa ja jatkaa sitä paimennusta rauhassa ens kesänä. Lisäksi tarkoituksena olisi kuvauttaa Nasun lonkat uudelleen ja lähettää ne OFAn arvioitaviksi Amerikkaan. Että katsotaan nyt miten tää etenee. Minuun saa kuitenkin ottaa yhteyttä, jos Napun pentu kiinnostaa. Uroksen julkistan vasta, kun asiat ovat varmistuneet.

Maanantaina myös selviää, onko meijän jengiin tulossa lisäystä, siis karvainen ulkomaantuonti menee sillon silmäpeilaukseen. Peukut pystyssä ootellaan vastausta. Jos siis kaikki kunnossa, pieni tyttönen tulee helmikuun lopussa Suomeen. Koti tälle neidolle on jo odottamassa. Toivon mukaan toinen pentu tulisi loppuvuodesta, sille vielä kotia etsiskellään. Lisätietoja minulta. Vain aktiivinen, harrastava koti tälle tulokkaalle!!!

Päivä pyörähti rattoisasti Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä. yli 40 aussieta oli ilmoitettu. Paikalla olivat kasvateistani Kuura, Nasu ja Eppu. Ensin kävi Eppu kehässä tuloksella EH, arvostelu oli aika omiaan pojalle. Parasta oli nähdä kuinka Eppu oli taas reipastunut ja saanut komean turkin ja lihaksiston . Kiitos Lotta ja Tuomas Epun hyvästä hoidosta! Sitten kehään asteli pitkän näyttelytauon jälkeen Kuura junnunarttuihin. Hyvin muisti pikkuinen käyttäytymissäännöt vaikka oli ekaa kertaa isossa hallinäyttelyssä . Tulokseen on mamma myös tyytyväinen, ERI, JUK4. Nasu jatkoi samalla linjalla, eli ERI ja sijoitus 5. AVO-nartuissa. Hienoa tytöt!!!

Nyt myö pidetään hiukan taukoa näytelmistä, meikä kärsii todellisesta inspiraation puutteesta näyttelyitä ajatellen. Kyllästyttää ku aina menee saman kaavan mukaan... Keskitytään nyt agiin ja odotetaan taas inspistä .

Tosin nyt ei kyllä keskitytä mihinkään, kun mun polvi on vuorostaan sanonut sopimuksensa irti . Leikkaus tulossa joulukuussa viimestään, taitaa kierukka temputa. Eli nyt eletään päivä kerrallaan ja toivotaan, että voisi agitreeneissä käydä. Huominen yksityisvalmennus oli peruttava, se ois ollu liikaa enkä halua ottaa riskiä, että polveen aiheutuu lisää vahinkoja. Nasu käy nyt kaksi kertaa viikossa ACElla, toinen kerta on pelkästään keppi-treeniä. Siinä ollaankin edistytty tosi kivasti, nyt mennään kuudella kepillä ja pyritään siis itsenäiseen suoritukseen. Hienosti on Napu älynny homman. Onneks keppi-treeni ei käy polveen kovin pahasti, joten sitä ainakii pyritään jatkamaan leikkaukseen saakka. Ohjaustreenit sen sijaan voivat loppua hyvinkin pian, jos ei polvi kestä juoksua. Koskapa elämme epävarmoja aikoja, joutuu Kuura odottelemaan nyt agikoulutuksen jatkoa . Noh, pitää vaan toivoa, että tervehdyn pian ja päästään taas täysillä jatkamaan.

Viikonloppuna oli ekan kasvatin luonnetesti, eli Tricky kävi Oulussa testauttamassa luonnettaan. Tuomareina oli Riitta Lehmuspelto ja Jari Keinänen. Lopputulos oli hiukka yllättävä, kun oon poikaa luonnossakin tavannut ja hieman erilaisena pitänyt. Mutta se on tuo testaustilanne niin kuormittava, että pehmeyshän se sieltä nosti päätään. Omassa laumassaan Tricky on tiukasti lauman pohjimmaisena ja tyytyväinen oloonsa siellä. Harrastuksissa toimii erinomaisesti, laukauksistakaan ei oo moksiskaan, ja toistot kestää hyvin treeneissä. Oma perhe on siis hyvin tyytyväinen poikaan, vaikkakin pisteet hiukka heidätkin yllättivät. Mutta siis tässä ne eriteltyinä:

Toimintakyky                  -1 (-15)
Terävyys                        +1 (+1)
Puolustushalu                +1 (+1)
Taisteluhalu                   -1 (-10)
Hermorakenne               +1 (+35)
Temperamentti               +1 (+15)
Kovuus                          +1 (+8)
Luoksepäästävyys          +3 (+45)
Laukauspelottomuus       ++ (laukauskokematon)

Yhteensä +80 hyväksytty

Onnea siis Pia ja Tricky hyväksytystä luonnetestistä ja tsemppiä harrastuksiin! Ja kiitos Pia aktiivisuudestasi!

Kuurapuura lopetti juoksunsa, Wilski-mamma on tarkkana tyttönä juoksussa täsmälleen samaan aikaan, kuin vuosi sitten, kun se astutettiin Balulla. Nasuttaja vaan odotuttaa. Varmaan juoksee sitten marraskuussa Jyväskylän näyttelyssä. Samalle viikonlopulle olen myös varannut agi-valmennuksen Nasulle, Epulle ja Hallalle. Tosi kiva viikonloppu siis tiedossa! Sitä odotellessa...

Kuura aloitti sitten ekan juoksunsa, just kun eka agikurssi loppui  fiksu tyttö! Nyt ootellaan josko Nasuttajakii lähtis mukaan. Onkii hyvä ajankohta Kuuran juoksulle, ehtii uus turkki kasvaa loppu-vuoden näyttelyjä aatellen. Jyväskylään siis ilmotin molemmat tytöt ja kasvattajaryhmän ekaa kertaa. Hyvin epätasainen kasvattajaryhmä, mutta ku ei kerta maksa, ni pitäähän se kokeilla.

Nasu alotti uudessa agi-valmennuksessa, joka tähtää kisaamaan. Ollaankin Nasun kanssa edistytty niin huimasti, että mietiskelin tässä ens vuoden alkupuolelle hyppykisoja. Kontaktit eivät vielä ole ihan kunnossa, ja keinu alkutekijöissä, mutta jospa talvella saisin nekin kuntoon tehokurssilla. Kuura jatkaa "hiljaa hyvä tulee"-linjalla, ja käy varmaan parilla kurssilla talven aikana, pitäen aina välillä hieman sulattelutaukoa. Tällä syksylle suunnittelen ainakii yhtä yksityisvalmennusta ACElla.

Elämä saa myös hiukan erilaista suuntaa, kun luovun Nikan omistajuudesta. Terveys ei vaan kestä omaa hevosta, kait se on pakko uskoo. Vuoden oon yrittänyt, mutta ei siitä oikein mitään tuu. Nika siis siirtyy kokonaan Hannan omistukseen, mutta toivottavasti voin jatkossakin käydä sillon tällön ratsastelemassa ja hoitamassa hepoja.

Olen varannut jo Nasulle ja Kuuralle ens kesälle, 13.-15-6.11, paimennusleirin, ja ainakin Eppu on ilmotettu samalle leirille mukaan. Yritin varata leiriä vain kasvateilleni ja kavereilleni, mutta en saanut sitä haluamaani ajankohtaan, joten nyt tää leiri on sit ns. monirotuleiri, jonne voi muitakin ilmottautua. Eli vielä ehtii!!! Ilmot suoraan Sinikalle Kuttukuuhun. Toki minulta saa tietoja, jos tarvetta. Samalla sitten varasin molemmille tytöille 2 legiä elokuun AHBA-kisoihin, JHD-titteli siis silmissä siintää. Keväällä aloitetaan molempien kanssa säännölliset treenit Sinikan luona, jospa mammakii oppis, että mittee siellä kisoissa pitää tehä (toivottavasti ei tarvii kävellä takaperin). Innolla siis ootan ens kesää!!!

5. marraskuuta on laskettu aika meijän "uudella porukan jäsenellä", ei siis todellakaan tuu asumaan meille. Toivon mukaan kaikki menee NYT suunnitelmien mukaan ja maaliskuussa saadaan pentunen tänne. Toinen suunnitelmissa ollu tuonti siirtyy ens vuoden syksylle, kun kasvattaja olikin joutunut siirtämään astutusta puolella vuodella eteenpäin. Mutta hyvää kannattaa aina oottaa,

Niin se vaan aika vierähtää ja ekoista Zestforlife-pennuista alkaa tulla aikuisia (vai alkaako). Eilen tuli 3-vuotta täyteen! Onnea kaikille tasapuolisesti ja kiitos kasvattieni omistajille!

Nasu ja Kuura jatkavat agin saloihin tutustumista tänään viimestä kertaa tällä kurssilla. Sitten alkaa ens viikolla Nasulla jatkuvat, viikottaiset treenit, jotka tähtää toivonmukaan ens kesänä kisaamiseen. Kuura pitää reilun kuukauden tauon ja jatkaa sitten lokakuun lopussa pujottelukurssilla. En aio pitää mitään kiirettä Kuuran kanssa, meillä on vielä aikaa. Oon ollu hyvin tyytyväinen molempien tyttöjen kehitykseen agissa. Varsinkii Nasu on kehittynyt valtavasti, on ERITTÄIN ohjaajaherkkä ja vaatii minulta hyvin tarkkaa ohjausta.

Onneks on selkä kestänyt suht hyvin agilityssä juoksemisen, joskin sähköiskuja iskee selkään kyllä joka treenikerta. Paimentamaan ei sitten olla vielä päästy, vaikka suunnitelmissa oli jatkaa joka torstai niin kauan kuin säät sallii. No säät ei oikein oo olleet myöteisiä, mutta katsotaan taas torstaina josko päästäs hommaan.

Odotan kaikille tytöille juoksuja tän syksyn aikaan, joten saapa nähdä joudunko kunnon tauolle kaikessa treenissä, vai menisivätkö ees lomittain niin, että pystyn jommalla kummalla treenaamaan toisen ollessa juoksussa. Nasu on jo karvan vaihtanut, Kuura irrotti vähän ja Wilski senkii eestä. Melli on taas palannu kotiin oltuaan melkein koko kesän vanhempieni luona mökkikoirana. Se on oikein hyvävointinen, ei oikein uskos, että parin kuukauden päästä tulee jo sille 10-vuotta täyteen. Welholla on ollu ongelmia sen hiivan, tai mikä sitten onkaan, kanssa. Taas turpos kuono ja koko pää, tällä kertaa ei onneksi iho menny rikki. Tassun pohjat on ihan punaiset ja haisee hiivalle. Yritin siis taas vaihtaa sitä kevyempään ruokaan, kun kastraation jälkeen ei enää tarviis ihan niin tuhtia ruokaa mitä nyt syö. Nyt sitten taas odotellaan, että tilanne rauhoittuu ennen kuin uskallan taas yrittää. Täytyy yrittää selvittää mahdollisimman tarkkaan näiden jo kokeiltujen ruokien sisältö ja yhteneväisyydet, ja yrittää etsiä hiukka erilainen taas. Oon tilannu Canidaen lammas&riisin kokeiluun, siirrän ainakin Wilskin varmaan sille. Toivottavasti Welhonkii.

Omat pentuesuunnitelmat ens vuodelle eivät oikein taho edetä, kun en löydä mieleistä urosta en sitten millään. Joten etsintä jatkuu... Ainakin pari tuontipentua on tarkoitus taas yrittää saada tänne, saapa sitten nähdä onnistuuko. Toisen pentueen astutus on nyt, toisen ehkä kuukauden sisällä. Yhteyttä saa ottaa, jos kiinnostaa. Näille tuontipennuille on jo todennäköisesti kodit, mutta ainahan voi olla, että tilanne muuttuu. Mutta nää tulevat pennut on VAIN HYVIN AKTIIVISIIN koteihin, eli siis työlinjaa löytyy takaa. Mutta siis aina voi kysellä. 

Vihdoin koitti kauan odotettu paimennusleiri (varattu jo vuosi sitten). Mukaan lähtivät Nasu ja Kuura, kasvateistani olivat myös paikalla Tricky ja Eppu. Sää suosi, oli kauniit ja aurinkoiset päivät. Paimentamassa käytiin samassa paikassa kuin ennenkin (oon käynyt kahdesti aiemmin), eli Kuttukuussa, Vehmersalmella. Hyväksi todettu paikka ja asiantunteva ohjaus. Ensimmäisen päivän aamupäivällä kaikki kävivät kaksi kertaa pyöröhäkissä muutaman lampaan kanssa. Iltapäivällä käytiin sitten isossa aitauksessa kertaalleen. Se olikin riittävästi, koska iltapäivällä jo näkyi väsymys koirissa. Ensimmäisen lampaille esittelyn jälkeen jo jouduin minäkin heilumaan paimensauvan kanssa ihan kunnolla ja kävelemään takaperin. Kylläpä on muuten vaikeeta. Joutuu kiinnittämään huomiota niin moneen asiaan yhtäaikaa; koiraan, lampaisiin, kävelyyn, maastonmuotoihin, paimensauvan käsittelyyn ja kouluttajalta tuleviin ohjeisiin. Mutta KYLLÄ KOIRAT osasi, ongelma oli oikeastaan sauvan päässä. Toisena päivänä jatkettiin isossa aitauksessa, jossa lampaat ja koirat saavat paljon enemmän tilaa liikkua ja homma vaikeutuu.

Olen erittäin tyytyväinen kasvatteihini, kaikki näyttivät heti paimennusviettiä ja kehittyivät nopeasti leirin aikana. Paljon sain Sinikalta (kouluttaja) positiivista palautetta kasvateistani ja kovin ne lämmitti mieltä. Upeaa oli taas nähdä miten Eppu oli jatkanut positiivista kehitystään uudessa perheessä ja veipä poika Sinikan sydämenkin (ei ole ennen tavannut yhtä miellyttämisenhaluista aussie-urosta). Trickyssä oli nähtävissä paljon omaa tahtoa ja kyllä oli poika kasvanut ja komistunut ihan hurjasti! Upea, kiiltävä turkki! Sinikka tykkäsi kovasti Nasun kauniista liikkeestä ja kauniista, laajoista kaarista millä neiti kiersi lampaita. Nasu ja Kuura ovat molemmat HYVIN ohjaajaherkkiä ja reagoivat nopeasti sauvan liikkeisiin. Kuura on kuulema itsepäinen ja vahvatahtoinen, nopea, mutta kaunisliikkeinen. Olisi kuulema ihan pakko jatkaa paimennusta näin lupaavilla koirilla!!! Siispä aikomuksena on käydä vielä muutaman kerran tänä syksynä paimentamassa ja sitten jatkaa keväällä. Voipi olla, että tavoitteena on ensi vuoden elokuussa olevat paimennuskisat!!!! Kyllä oli todella opettavaista katsella ja kuunnella muiden koirakoiden paimennusta. Sinikka osaa selittää niin selkeästi ja innostavasti. Olen sanonut jo aiemminkin, että paimennus kertoo paljon koirasta, ja sen kyllä taas kuuli. Eli suosittelen sitä lämpimästi kaikille! Kasvateilleni (ja muutamalle muulle) varaan ensi kesäksi taas leirin, joten alustavia ilmottautumisia voin jo ruveta ottamaan vastaan. Valitettavasti ajankohdasta ei ole vielä tietoa, mutta kun leirit tulevat myyntiin, niin ne menevät päivässä, joten hyvä olisi jo etukäteen hieman tietää, onko kiinnostuneita. Ajankohdan ilmoittamisen jälkeen sitten kerään varausmaksun, jota ei palauteta. Eli tämmönen samanlainen parin päivän leiri, tänä vuonna maksoi 160e, lisäkoirasta 40e, täysihoito. Pankaas viestiä tulemaan, jos kiinnostaa osallistua!

Meillä oli tässä parin viikon kesäloma agista Nasun kanssa, kun edellinen kontakti-kurssi loppui. Eilen alkoi sitten uusi kurssi, Basics. Vaikka Nasu osaakin alkeet, niin halusin siitä huolimatta mennä ihan tämmöselle perus-/alkeiskurssille, koska neiti ei oo oikein kunnolla vielä syttynyt hommaan. No nyt kyllä sanoisin, että on syttynyt! Upeasti Nasu meni 12 esteen radan pätkän (vain hyppyjä ja putkia), vaikka piti pyöritellä valssien kanssa ja mennä putkeen sokeasta kulmasta. Hyvä Nisu-Nasu! Mammalla oli kaamee hiki ja kunto meinas ihan tyystin loppua jo nyt, mitenkähän kun radat pitenee ja Nasulla vaan vauhti itseluottamuksen ja innostuksen myötä kasvaa...

Myös pikkuinen Kuura-Puura pääsi Babe-agilityyn. Pari matalaa hyppyä, putkea ja pussia. Hienosti meni, olin ihan yllättynyt miten reipas se oli vaikka oli eka kerta vieraassa hallissa, tekonurmella. Ja päivän vielä kruunasi Kuuran hieno taisteluleikki mun kanssa. Kotona se olikin jo muutamia kertoja hiukkasen leikkinyt ihmisen kanssa, mutta nyt ekaa kertaa kisko oikein kunnolla lelusta ja huomas kuinka innoissaan oli. Tosi hienoo! Tästä on hyvä jatkaa.

Kengu (Z Shining Star) on käynyt ekassa virallisessa toko-kokeessa Oulussa hienoin tuloksin. Ykköstulos napsahti ja toinen sija alokasluokassa. Onnea Marja ja Janne!

Viikonloppuna pitäisi sitten lähtee Kuopion näyttelyyn Kuuran ja Nasun kanssa. Katsotaan pystynkö mä edes esittämään niitä, kun selkä on taas tohjona. Pullahti taas välilevy paikoiltaan ja melkoset kivut on koko ajan. Kyllä ketuttaa... Nyt oon saikulla ja sit jään siitä lomalle, eli yritän töihin seuraavan kerran syyskuun alussa.

Viime viikonloppuna lähdettiin porukalla aussieiden erikoisnäyttelyyn Espooseen. Ja taas reissu starttas aamuyöllä, kotona oltiin puolilta öin, eli jaloilla oltiin lähimmäs vuorokausi. Mutta kyllä oli reissu sen arvoinen!

Koiria oli ilmoitettu 107, joten aika paljon erilaisia ausseja siinä pääsikin näkemään. Tuomariksi oli kutsuttu Gail Karamalegos USAsta. Gail on Wilskin kasvattaja, joten oli TODELLA upea tilaisuus päästä näyttämään pentuja, ja tietenkin Wilskiä, Gailille ja kuulla hänen mielipiteensä pennuista. Gailille on tärkeää liike, ja sen myös huomasi arvostelussa; juosta sai ihan hikeen asti. Ja varsinkii, kun hellettä oli melkein +30, niin hikihän siinä tulikii. Onneksi oli teltat mukana missä pääsi varjoon edes hetkeksi. Olin oikein tyytyväinen koirieni arvosteluihin, ne oli ihan paikkaansapitäviä. Siispä tuloksiin: Locoa ei voitu arvostella, kun herra ei oikein osannu käyttäytyä kehässä, joten kokemusta sinne lisää. Kuura esiintyi omalla varmalla tavallaan, siis erinomaisesti, ja tuloksena oli toinen luokassaan. Sitten olikin avoimissa uroksissa kolme esitettävää, jotka jaettiin pienen palaverin jälkeen: minä otin Wenin, Heidi Epun ja Lotta Paten. Wen pääsi kisaamaan näyttelyn parhaista liikkeistä, sai ERIn ja oli luokassa toinen. Luokkavoittaja oli sitten VSP. Eppu sai EHn ja Pate Hn (pääsi kisaamaan parhaasta päästä). Sitten pitkä tauko ennen kuin oli Nisu-Nasun vuoro. Nasu sai isossa luokassa (19 narttua) ERIn ja oli lopulta luokassa kolmas. Gail oli tiukka tuomari, joka käytti koko arvosteluskaalaa (oikein mun mielestä). Näyttelyn loputtua mentiin esittäytymään Gailille. Välittömästi Wilski tunnisti Gailin ja hyppäs vasten pylly hetkuen. Ihan selvästi tunnisti! Kolmen vuoden tauon jälkeen, ja eihän Wilski sillonkaan asunu Gailin luona kuin noin puol vuotta. Kovasti Gail tykkäsi Wilskistä ja kehui sen kuntoa, sanoi, että kyllä siitä näkee, että se on onnellinen! Kyllä siinä meinas tulla tippa linssiin muillekin kuin Gailille. Kovasti myös tykkäs Nasusta ja Kuurasta, Nasu on kuulema hyvin "smooth". Tapaaminen kyllä kruunasi koko päivän!!! Kerrassaan upeaa! Toivottavasti saan vielä tilaisuuden tavata Gail joskus tulevaisuudessa...

Kamerat räpsi parinkii kuvaajan voimin, eli sivuillani on paaaaljon uusia kuvia. Samalla näin myös Minniä, Frodoa ja Nemiä (jonka piti osallistua erkkariin, mutta doping-säännöt estivät (antilooppi-kuuri)), joten heistäkin saatiin hienoja kuvia.

Samaan aikaan Oulussa olivat näytillä Tapio Eerolalle Kengu ja Tricky. Molemmille EH:t, Tricky voitti luokkansa, Kengu oli toinen. Onnea!

Aikaisempana uutisena vielä Kengun ja Marjan upea nolla agin hyppyradalta juhannuksena! JEEEEE!!! Parivaljakon toinen virallinen kisa ja heti nolla. Silleensä.

Nasun kontakti-kurssi loppui ja nyt on parin viikon loma ennen kuin alkaa säännölliset agitreenit ACE:ssa. Myös Kuura pääsee Babe-agiin. Nyt onkin hiukan lomaa näistä koirahommista, seuraava, ja näillä näkymin viimenen näyttely tänä syksynä Nasulle, on Kuopio, jonne oon ilmottanut tytöt lauantaille ja sunnuntaille. Nasusta kyllä jo irtoo hiukan karvaa, joten voipi olla jo melko kalju siellä. Kuuran kanssa ehkä käydään vielä loppuvuodesta voittajassa. Mutta nyt meijän koirat nauttii kesästä uiden ja riehuen. Ja mää ootan lomaa alkavaksi kolmen viikon päästä...